Kasvua!

Nyt alan tajuamaan, kuinka tyydyttävää kasvien kasvattaminen on. Olen ollut aivan innoissani tuosta ohrasta, jota olen kissoille laittanut kasvamaan. Ja nopeasti se onkin lähtenyt kasvuun. Kertoo paljon taidoistani, jos innostun näinkin paljon ohran kasvusta, ohra kun taitaa olla todella helppo kasvattaa... Olisin kyllä voinut kylvää jyviä paljon tiheämmin. Pitänee varmaankin hommata isompi alusta ja ohran jyviä ja laittaa niitä ihan reilusti kissoille kasvamaan.

Toinen kasvi, jonka kasvuun olen ollut todella iloinen on tuo vanhempi palmuvehkani, jonka uusi tulokas on kasvanut muutaman viime päivän aikana ihan huimaa vauhtia. Kaveri on näköjään tykännyt, kun olen aloittanut lannoittamisen.



Ensi viikolla menen ostamaan ainakin yhden amppelin. Ihan varmasti menen. Pakko saada uusi kasvi olkkariin!! Ja toinen tarpeellinen hankinta tulee olemaan kissankarkoite, jota ajattelin suihkuttaa kasveihin. Sattuuko kukaan tietämään, voivatko tuollaiset kissankarkoitteet vahingoittaa kasvia? Täytynee varmaan vierailla jossain kukkakaupassa kysäisemässä...




Tänään täytyy väsätä vielä loppuun yksi opinnäytetyöhön liittyvä power point-esitys, mutta sen jälkeen ajattelin istuttaa sitruunansiemeniä, kuten Yaelian ehdotti. Oi, olisi ihanaa kasvattaa oma pieni sitruunapuu!! :)

Keväthaaveilua ja kiirettä

Tänään on ollut pitkä päivä opiskelujen ja töiden kanssa. Opiskeluissa on menossa neljäs ja viimeinen pitkä työharjoittelu, jonka lisäksi teen töitä muutamana iltana viikossa. Vaikka harjoittelut ovat todella mielenkiintoisia, ne ovat myös haastavia ja se tuppaa vähän väsyttämään. Sellaisina päivinä kun on vielä töitä harjoittelun jälkeen, päivistä tulee matkat mukaan luettuna sellaisia 12-13 tuntisia. Huh... Kotona onneksi odottavat aina ihanat kissat (poikaystävä valitettavan harvoin voi odottaa, koska hän tekee iltatöitä ja vuoromme menevät useimmiten arkisin ristiin). Tänään haaveilin koko kotimatkan keväästä ja kesästä. Tuntuu, että tämän talven lumikasat eivät ikinä sula pois! Haluaisin jo pian kauniita kukkia parvekkeelle! Tänä keväänä/kesänä olisi myös tarkoitus kunnostaa parvekkeen tuolit ja pöytä. Olisi kiva saada parvekkeelle myös vaikkapa tällainen ihana auringonkukka:

Harjoittelun lisäksi olen myös muutamalla vapaavalintaisella kurssilla, jotka oli pakko tunkea mukaan tähän kevääseen, että saan kaikki kurssit kasaan ennen valmistumista). Valmistun siis tämän vuoden joulukuussa. Olen siis vapaavalintaisella "Puutarha terapiana ja mielenvirkistyksenä"-kurssilla (joo, kuulostaa vähän hölmöltä, mutta opiskelemallani alalla puutarhatoimintaa käytetään usein kuntoutusmuotona). Kurssi on aika lyhyt, eikä todellakaan vaikea, mutta tehdään siellä silti jotakin. Eilen laitoin kurssilla ohraa itämään kissoille, jos ne vaikka sen jälkeen armahtaisivat vähän viherkasvejani... Itämään laitoin myös chiliä ja sitruunamelissaa. Ohran toin kotiin, koska se tarvitsee paljon kosteutta ja koululla en voisi sitä tarpeeksi kastella. Nuo kaksi muuta ovat koululla, enkä ole harjoittelun takia päässyt seuraamaan niiden kasvun edistymistä.

Puutarhakurssilla katsoimme myös vanhan 90-luvulla videoidun pätkän Aarno Kasvin puutarhaohjelmasta. Se oli tahattomasti ja tahallisesti koominen nostalgiapläjäys, joka nostatti muutamat makeat naurut ja antoi pari ideaa parvekkeen laittamiseen. :)

En malttaisi odottaa ensi viikkoon,koska sitten on taas rahatilanteen kannalta mahdollista mennä kauppoihin katselemaan viherkasveja ja muuta mukavaa. Kovasti haluaisin vierailla erityisesti Lanternassa, joka on tässä mukavan lähellä ja jonne pääsee helposti julkisilla. Siellä on myös kaikkea ihanaa kasveihin sekä kodin- ja pihan sisustukseen liittyen! En vain ikinä pääse sieltä pois ostamatta jotain. Mutta sitä täytyy odottaa ensi viikoon asti, koska tällä viikolla kaikki raha taitaa mennä elämiseen...

Terveisin väsynyt, mutta onnellinen Virvatuli

PS: Kissat olivat eilen järsineet lähes kaikkia anopinkielen lehtiä. Harmitti!!!! Kasvi on tietääkseni myös myrkyllinen, mutta eivät kissat ole kyllä osoittaneet mitään erikoisia merkkejä. Täytyy varmuuden vuoksi ja jatkon varalle ostaa kuitenkin lääkehiiltä kaappiin jemmaan...

Ikävä ikkunalautoja kohtaan!

Kantakaupungista tänne itä-Helsinkiin muuttaneena voin sanoa yhden asian. Vanhojen 20-30- luvuilla rakennettujen talojen ikkunapenkit ovat ihania! Edellisessä asunnossani (jossa asuin reilut 6,5 vuotta) ikkunalaudan/penkin syvyys oli noin 40 centtiä ja siihen pystyi laittamaan vaikka mitä ihanaa!


Tässä vähän mallia siitä, millaiset ikkunalaudat tässä nykyisessä asunnossa on:

















En tiedä kuinka hyvin tästä kuvasta saa selvää, mutta kissa seisoo sängyn laidalla (sängyssämme on sellaiset japanilaistyyliset leveät laidat) ja nojaa etutassuillaan puiseen ikkunankarmiin. Eli makuuhuoneeseen on ihan turha edes kuvitella mitään ikkunan eteen, koska ikkunalautaa ei ole ollenkaan (paitsi tietysti amppelin voisi laittaa). Patteri on heti ikkunoiden alla ja sänky niin lähellä ikkunaa, ettei väliin mahdu oikein minkäänlaista tasoa, jolle voisi asetella viherkasveja.



Tässä oikealla olevassa kuvassa taas näkyy se, millainen ikkuna"lauta" olkkarissa on, tai siis ei ole. Edes kisut eivät mahdu siihen istuskelemaan, saatika sitten, että siinä pysyisivät minkäänlaiset kukkaruukut.


Haaveilen vielä jonakin päivänä pääseväni taas asumaan ihanaan vanhaan kerrostaloon, jonka ikkunapenkeillä voisivat viettää aikaa niin kasvit, kissat kuin ihmisetkin nauttimassa auringonpaisteesta. Siihen asti on yritettävä keksiä muunlaisia ratkaisuja (jotka kuitenkin sopisivat jotenkin sisustukseenkin...)

Kissoja ja innoittajia

Tulinpa sitten vielä bloggaamaan toisen päivityksen. Yaelianin toiveesta laitan vielä muutaman tänään nappasemani kuvan kisuista. Laitan myös kuvia innoittajastani, poikaystäväni isän kauniista piilopuutarhasta Israelin Tel Avivissa, jossa
vierailimme viime kesänä.

















Ylhäällä kuvassa Otto ja Niilo sunnuntaipäivän pesuhetkellä.
Oikealla vanha herramme Otto. Se on puoliksi norjalainen metsäkissa ja puolet siitä on maatiaiskissaa. Niilo on edellisten omistajien mukaan rodultaan eurooppalainen.Otto on ollut poikaystävälläni lapsuudesta asti, ja se on tottunut hyvin myös minun asettumiseeni talouden naisedustajaksi. Niilon otimme yhdessä syksyllä 2008. Se oli silloin n. 1,5-vuotias. Kissaherrat ovat tottuneet toisiinsa hyvin, vaikka alussa pitikin sähistä ja parkua. Nyt ne ovat jo hyviä kavereita, mitä nyt ottavat silloin tällöin poikamaisia painiotteluja. Molemmat ovat aika järeän kokoisia kavereita, vaikka Otolla onkin alkanut ikä vähän kadottaa lihasmassaa ja sen paino on viime aikoina vähän pudonnut. Kisut ovat meille rakkaita perheenjäseniä ja ne pyörivät mukana kaikissa arjen hommissa.





















Nämä kuvat olen ottanut Israelissa Tel Avivissa poikaystäväni isän luona. Hän on todellinen viherpeukalo ja onnistunut luomaan pienelle pihalleen ihanan "salaisen puutarhan". Vaikka Suomessa ei ole ilmaston puolesta samanlaisia mahdollisuuksia kasvattaa viherkasveja, toivoisin saavani luotua kotiini vähän tämän tyylistä tunnelmaa.

Olen vielä aika huono näiden valokuvien postaamisessa ja asettelussa, toivon mukaan kehityn paremmaksi! Koittakaa kestää! :)

Ideoita!

Olen ollut viime päivät flunsassa ja nukkunut sen takia aika huonosti. Viime yökin meni vain pyöriessä, niinpä olikin aikaa pohdiskella parvekkeen tulevaisuutta. Olen ajatellut kahta altakastelulaatikkoa, joihin laittaisin joitain köynnöstäviä kukkia. Yksi isompi ruukku/laatikko olisi myös kiva. Seinässä olevaan telineeseen aion kiinittää amppelin. Lisäilen tänne kuvia suunnitelmista, kunhan saan jotakin konkreettista aikaan.


Pengoin kämpän ympäri ja löysin vihdoinkin kadoksissa olleen laturin kameraan. Niinpä nappailin muutamia kuvia tämänhetkisistä huonekasveista:
















Tämä kauniin lila krysanteemi tarttui mukaan kukkakaupasta edullisesti. Ainakin vielä se on jaksanut kukkia ja muutama nuppukin on avautumatta.


Tässä vanhempi palmuvehkani, joka ilmeisesti hieman kylmettyi muuton aikana, mutta voi nyt jo paljon paremmin. Pari oksaa se pudotti, mutta nyt on jo uusia pikkuisia tulokkaita puskemassa päätään pinnalle.


Tässä pienempi palmuvehka. Huomasin eilen, että senkin juurelta on nousemassa pieniä uusia varsia. Tämä kävi kissojen käsittelyssä heti meille tultuaan, mutta on jo toipumaan päin. Lehdet tosin ovat vielä reikäisiä.

Tässä rajan toisella puolella jo kerran vieraillut anopinkieli. Se lojui ihan liian pitkään täysin valottomassa tilassa, ja siitä kuolikin iso kasa lehtiä. Nämä kolme kuitenkin jaksoivat sinnitellä. Lisäksi Juurista oli lähtenyt kaksi pientä vartta, toisessa yksi lehtikin. Varret ja uusi lehti ovat tosin lähes täysin valkoiset. Olenko huolimattomuudellani ja laiskuudellani onnistunut luomaan jonkun kummallisen sekasikiön? :D Pohdiskelin pienessä mielessäni, että ehkäpä täysin valoton tila synnytti valkoiset varret ja lehden. Vai näyttävätkö nuoret anopinkielet aina tältä? olen lukenut, että lehdistä tehdyistä pistokkaista tulee yksivärisiä, mutta tuskin kuitenkaan ihan näin vaaleita? Ja nämähän ovt lähtöisin tuosta alkuperäisestä kasvista.



Tässä vielä lähempää toinen lähes valkoinen varsi (toinen näkyy tuossa taustalla). Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä kehkeytyy.












Tämä on viimeisin tulokas, eli eilen ostettu reunustraakkipuu. Ennen nukkumaan menoa vanhempi kissoistamme kävi vähän maistelemassa sen lehtiä (kuten kuvassa näkyvätkin nuo muutamat nuupahtaneet lehdet), joten nostin sen yöksi krokeammalle turvaan.








Näistä lähtökohdista on siis tarkoitus lähteä rakentamaan uutta harrastusta ja tätä blogia.

Viherpöpö iski!!

Nyt se tapahtui. Olen koko 27-vuotisen elämäni ajan odottanut, milloin alan nauttia kasvien kanssa puuhaamisesta, ilman sen suurempaa tulosta. Yritystä on ollut, mutta vieressä olevasta kuvasta voi ihan vapaasti päätellä aiemmat tulokseni ja tämän hetkisen lähtötasoni.
Mutta tänään päässäni naksahti (ilmeisesti tupakkalakon aiheuttaman turhautumisen seurauksena) ja koin vihdoin ja viimein hurahtamisen kasveihin! Silti olen vielä täysin keltanokka ja viherpeukaloni löytyy visusti keskeltä kämmentä.

Olen koko ikäni rakastanut viherkasveja. Lapsena haaveilin kodista, joka muistuttaisi enemmän viidakkoa kuin urbaania- tai edes maaseutuasumusta. Äitini on aina ollut kova kasvi-ihiminen: lapsuudenkodissa meillä kasvoi siellä täällä viherkasveja ja kaiken näköisiä kukkasia. Minullakin oli kaktuksia, joihin olin lapsena myös kovin mieltynyt, mutta yleensä mummo onnistui tappamaan ne liikakastelulla kesälomareissujemme aikana. Äitini on todellinen viherpeukalo myös puutarhassa. Lapsuudenkotini piha onkin kauniin vehreä keidas, jossa äitini jaksaa joka kevät ja kesä möyhiä päivät pitkät. Todettakoon nyt, että en ole perinyt äitini lahjoja. Tähän asti kasvit, tai oikeastaan niiden hoito, ei ole kiinnostanut. Olen ostellut viherkasveja tasaiseen tahtiin ja onnistunut tappamaan niitä vähintään samassa tahdissa.

Nyt olen kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä ja tehdä viherkasveista itselleni uuden harrastuksen. Toinen tavoitteeni on tänä keväänä ja kesänä luoda parvekkeelle mukava oleskelutila, johon laittaisin kasvamaan erilaisia kukkasia.

Haasteita viherkasvien kasvattamiselle kodissani tuottavat muutamat seikat: 1.) Kämppämme on auttamattoman pimeä. Asumme katutasossa itä-Helsingissä ja ikkunoiden takana kulkee kävelykatu, joten sälekaihtimet ovat aika usein kiinni. Itse vielä siedän ihmisten tuijottelun sisälle, mutta poikaystävälleni se on liikaa ja usein hän on käynyt kaihtimet sulkemassa jossain vaiheessa päivää, jos itse olen ne aamulla avannut luonnonvalon toivossa. 2.) Asunnossamme ei ole kunnollisia ikkunalautoja, joten suoraan ikkunan eteen ei pysty laittamaan oikein mitään. Tarkoituksenani on hankkia muutamia amppeleita, mutta täytynee pohdiskella niiden kiinitysmekanismeja, koska poraa huushollistamme ei löydy... Näin talviaikaan ikkunat ja ilmastointihormit myös vetävät tosi pahasti, eli sekin asettaa rajoituksia kasvien asettelulle. 3.) Jotta mikään ei olisi liian helppoa, kotoamme löytyy myös kaksi meille hyvin rakasta kissaherraa, jotka valitettavasti rakastavat pureskella viherkasveja vähintään yhtä paljon kuin minä tykkään niitä katsella. Kovin matalalle en voi siis laittaa kasveja, tai lehdet järsitään alta aikayksikön, kun vain meidän omistajien silmä välttää.

Tällä hetkellä kodistamme löytyy kaksi palmuvehkaa, joita en ole ihme kyllä vielä onnistunut tappamaan (toisen lehdet kyllä oavt jo päässeet kerran kissojen käsittelyyn). Tänään ostin reunustraakkipuun ja jään innolla seuraamaan, onnistunko toteuttamaan saman kohtalon sille, kuin tuolle kuvassa olevalle. Yritän kyllä tällä kertaa vähän enemmän suojella sitä ennenaikaiselta kuolemalta. Luulen, että traakkipuu tulee olemaan kissojen suursuosikki. Se on silti nyt kokeen vuoksi vähän matalammalla, koska kissojen ulottumattomista ei vain löytynyt paikkaa. Tänään istutin myös anopinkielen, jonka sain veljeltäni. He ovat avovaimonsa kanssa hyviä viherkasviensa kanssa, ja ovat kasvattaneet anopinkielensä suureksi, josta sitten jatkoivat minulle osan. Valitettavasti tuo osa lojui pitkään istuttamattomana ja pääsi kuivahtamaan&osittain kuolemaan. Mutta toivoa on ehkä vielä. Jään innolla seuraamaan sen kasvun (mahdollista) edistymistä. Laitoin myös anopinkielen lehdistä muutamia pistokkaita tänään juurtumaan: kahteen purkkiin pistokkaita multaan ja yhteen pistokkaita veteen.

Tämän päiväisessä viherpeukalopuuskassani myös kaikkien kasvieni mullat (ja voin sanoa, että kokemusta minulla ei noista multien vaihdoista kovin paljon ole). Periaatteenani kasvienhoidossa taitaa olla kaiken oppiminen kantapään kautta. Olisi myös mukava saada kokeneemmilta vinkkejä ja vihjeitä, jotta voisin mahdollisesti kehittyä!! :)

Tästä on hyvä lähteä kevättä kohti. Voisin alkaa hiljalleen suunnitella myös tuota parvekkeen kevät/kesäilmettä...

Kuvia seuraa, kunhan löydän kamerani laturin! (Muutimme yhteen tammikuussa, mutta vieläkin on kaikki tavarat hukassa...)