Viherpöpö iski!!

Nyt se tapahtui. Olen koko 27-vuotisen elämäni ajan odottanut, milloin alan nauttia kasvien kanssa puuhaamisesta, ilman sen suurempaa tulosta. Yritystä on ollut, mutta vieressä olevasta kuvasta voi ihan vapaasti päätellä aiemmat tulokseni ja tämän hetkisen lähtötasoni.
Mutta tänään päässäni naksahti (ilmeisesti tupakkalakon aiheuttaman turhautumisen seurauksena) ja koin vihdoin ja viimein hurahtamisen kasveihin! Silti olen vielä täysin keltanokka ja viherpeukaloni löytyy visusti keskeltä kämmentä.

Olen koko ikäni rakastanut viherkasveja. Lapsena haaveilin kodista, joka muistuttaisi enemmän viidakkoa kuin urbaania- tai edes maaseutuasumusta. Äitini on aina ollut kova kasvi-ihiminen: lapsuudenkodissa meillä kasvoi siellä täällä viherkasveja ja kaiken näköisiä kukkasia. Minullakin oli kaktuksia, joihin olin lapsena myös kovin mieltynyt, mutta yleensä mummo onnistui tappamaan ne liikakastelulla kesälomareissujemme aikana. Äitini on todellinen viherpeukalo myös puutarhassa. Lapsuudenkotini piha onkin kauniin vehreä keidas, jossa äitini jaksaa joka kevät ja kesä möyhiä päivät pitkät. Todettakoon nyt, että en ole perinyt äitini lahjoja. Tähän asti kasvit, tai oikeastaan niiden hoito, ei ole kiinnostanut. Olen ostellut viherkasveja tasaiseen tahtiin ja onnistunut tappamaan niitä vähintään samassa tahdissa.

Nyt olen kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä ja tehdä viherkasveista itselleni uuden harrastuksen. Toinen tavoitteeni on tänä keväänä ja kesänä luoda parvekkeelle mukava oleskelutila, johon laittaisin kasvamaan erilaisia kukkasia.

Haasteita viherkasvien kasvattamiselle kodissani tuottavat muutamat seikat: 1.) Kämppämme on auttamattoman pimeä. Asumme katutasossa itä-Helsingissä ja ikkunoiden takana kulkee kävelykatu, joten sälekaihtimet ovat aika usein kiinni. Itse vielä siedän ihmisten tuijottelun sisälle, mutta poikaystävälleni se on liikaa ja usein hän on käynyt kaihtimet sulkemassa jossain vaiheessa päivää, jos itse olen ne aamulla avannut luonnonvalon toivossa. 2.) Asunnossamme ei ole kunnollisia ikkunalautoja, joten suoraan ikkunan eteen ei pysty laittamaan oikein mitään. Tarkoituksenani on hankkia muutamia amppeleita, mutta täytynee pohdiskella niiden kiinitysmekanismeja, koska poraa huushollistamme ei löydy... Näin talviaikaan ikkunat ja ilmastointihormit myös vetävät tosi pahasti, eli sekin asettaa rajoituksia kasvien asettelulle. 3.) Jotta mikään ei olisi liian helppoa, kotoamme löytyy myös kaksi meille hyvin rakasta kissaherraa, jotka valitettavasti rakastavat pureskella viherkasveja vähintään yhtä paljon kuin minä tykkään niitä katsella. Kovin matalalle en voi siis laittaa kasveja, tai lehdet järsitään alta aikayksikön, kun vain meidän omistajien silmä välttää.

Tällä hetkellä kodistamme löytyy kaksi palmuvehkaa, joita en ole ihme kyllä vielä onnistunut tappamaan (toisen lehdet kyllä oavt jo päässeet kerran kissojen käsittelyyn). Tänään ostin reunustraakkipuun ja jään innolla seuraamaan, onnistunko toteuttamaan saman kohtalon sille, kuin tuolle kuvassa olevalle. Yritän kyllä tällä kertaa vähän enemmän suojella sitä ennenaikaiselta kuolemalta. Luulen, että traakkipuu tulee olemaan kissojen suursuosikki. Se on silti nyt kokeen vuoksi vähän matalammalla, koska kissojen ulottumattomista ei vain löytynyt paikkaa. Tänään istutin myös anopinkielen, jonka sain veljeltäni. He ovat avovaimonsa kanssa hyviä viherkasviensa kanssa, ja ovat kasvattaneet anopinkielensä suureksi, josta sitten jatkoivat minulle osan. Valitettavasti tuo osa lojui pitkään istuttamattomana ja pääsi kuivahtamaan&osittain kuolemaan. Mutta toivoa on ehkä vielä. Jään innolla seuraamaan sen kasvun (mahdollista) edistymistä. Laitoin myös anopinkielen lehdistä muutamia pistokkaita tänään juurtumaan: kahteen purkkiin pistokkaita multaan ja yhteen pistokkaita veteen.

Tämän päiväisessä viherpeukalopuuskassani myös kaikkien kasvieni mullat (ja voin sanoa, että kokemusta minulla ei noista multien vaihdoista kovin paljon ole). Periaatteenani kasvienhoidossa taitaa olla kaiken oppiminen kantapään kautta. Olisi myös mukava saada kokeneemmilta vinkkejä ja vihjeitä, jotta voisin mahdollisesti kehittyä!! :)

Tästä on hyvä lähteä kevättä kohti. Voisin alkaa hiljalleen suunnitella myös tuota parvekkeen kevät/kesäilmettä...

Kuvia seuraa, kunhan löydän kamerani laturin! (Muutimme yhteen tammikuussa, mutta vieläkin on kaikki tavarat hukassa...)