tiistai 13. heinäkuuta 2010

Suru-uutisia


R.I.P. Lissu (Nepukatin Geisha) 3.4.1998-13.7.2010



Suuren ilon jälkeen pitää ilmeisesti tulla myös suuri suru.

Tänään nimittäin nukkui pois minun todella rakas koirani Lissu. Se jäi asumaan vanhempieni luokse, kun muutin kotoa pois opiskelemaan Helsinkiin, koska se ei olisi koskaan tottunut kaupunkielämään. Se oli kuitenkin minulla aina mielessä ja rakastin sitä koko sydämestäni.

Se oli viikonlopun aikana mennyt nopeasti huonoon kuntoon. Äitini löysi siltä yhdestä nisästä ison patin samoihin aikoihin. Se vietiin eilen lääkäriin, jossa se kuvattiin. Sillä oli iso nisäkasvain, joka oli levittäytynyt todella suurelle alueelle. Myös keuhkot olivat täynnä kasvaimia, joten koiran olo oli todella tuskainen. Nyt jälkeen päin ajateltuna merkkejä on ollut pitkään jo ilmassa, mutta niitä ei vain osattu yhdistää muuhun kuin normaaliin vanhenemiseen. Lissu oli vähän reilu 12-vuotias. Lääkäri suositteli mahdollisimman pikaista eutanasiaa. Lissu sai muutamia vahvoja kipulääkkeitä mukaan, joten ehdin käydä sen vielä tänään hyvästelemässä. En halunnut lähteä nukutukseen mukaan, koska en olisi sitä luultavasti kestänyt katsoa. Vanhempani kävivät tänään viemässä sen eläinlääkäriin, jossa se nukkui rauhallisesti pöis klo 16.45. Se tuhkataan ja vanhempani hautaavat tuhkat mökkimme metsään, jossa Lissu sai juoksennella vapaana ja jossa se oli onnellinen. Tämä oli iso isku koko meidän perheellemme, sillä Lissu oli rakas perheenjäsen kaikille, myös veljelleni, joka oli jo muuttanut kotoa pois, kun Lissu tuli meille. Koko perhe hyvästeli tänään Lissun, joka vielä viimeiseen asti jaksoi lääkkeiden ansiosta olla reipas ja iloinen. Silmistä ja käytöksestä tosin näki, että koira oli todella väsynyt. Syötimme sille kaikkia sen lempiherkkuja ja annoimme viimeiset halit ja rapsutukset. Nyt se pääsi vihdoin kivuistaan, vehreämmille jänismaastoille.

Ikävä jää suunnaton, ja tulee olemaan todella raskasta tottua menetykseen, erityisesti vanhemmilleni, joilla ei ole enää kotona sitä rakasta heiluhäntää tervehtimässä.


8 kommenttia:

  1. Voi olen niin pahoillani! Minäkin ihastuin Lissuun silloin vanhempiesi luona,se oli ihastuttava hauveli.Toivottavasti se nyt pääsi parempaan paikkaan.

    VastaaPoista
  2. Löysin tänne Yaelianin blogin kautta ja nyt itken! Kyynelet tulevat väkisinkin silmistä, vaikka ihmettelen, mitä varten poraan koiran takia, jota en koskaan tuntenut. Otan osaa! Lissu-enkeli tosiaan metsästelee nyt paremmilla jänismailla. Olen todella herkkä tällaisille suru-uutisille, sillä olen itse menettänyt kaksi koiraani hyvin lähekkäin pari vuotta sitten. Nyt meillä on 11 koiraa ja kaikki niin rakkaita!

    VastaaPoista
  3. Söötti ja niin kiltin näköinen! Tuli kyyneleet silmiin. Koirat ovat liikuttavia olentoja. Osanottoni teidän suureen kaipaukseenne!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille kommenteista! Suru on tosiaan suuri, ja takana on aika huonosti nukuttu yö. Helpottaa kuitenkin, kun tietää, ettei Lissun tarvitse kärsiä enää kivuista, sillä ne ovat varmasti olleet todella kovat. Koiran kokoinen paikka jäi sydämeen...

    VastaaPoista
  5. Otan osaa. Perheenjäsenen lähtö on suuri suru. Koirasi on niin todella suloinen.

    Minulla on menossa nyt pitkät jäähyväiset...

    VastaaPoista
  6. Kiitos osanotosta, Leena Lumi! Nyt on jo vähän helpottanut, ehkä siksi, että tiedän ettei koiran tarvitse enää kärsiä kivuista. Pitkään kuitenkin kestää totutella siihen ajatukseen, ettei hauvaa enää ole, ja ikävä on tietysti ikuinen... :( Voimia sinulle myös niihin pitkiin jäähyväisiin!

    VastaaPoista
  7. Voi kurjuus! Eläinystävän menetys on suuri suru...

    VastaaPoista
  8. Hei! ihanan näköinen koiruus,voi harmi,surullinen tapaus:(.Tulin muuten tänne tuolta Huiskula blogin kautta ja tulen uudelleen,kaunis blogi♥
    Tervetuloa blogissani käymään!

    VastaaPoista